Home » MARTIN OSAVUOSIKATSAUS TAMMIKUU 2011

MARTIN OSAVUOSIKATSAUS TAMMIKUU 2011

Uusi katsaus julkaistaan ensin tamperelaisessa Pirkanmaan Sanomat
-lehdessä. Ensijulkaisun jälkeen se on tuoreeltaan luettavissa näillä 
sivuilla. Tällä palstalla artisti Martti Servo kertoo asioista, jotka 
kuukauden aikana ovat tulleet häntä lähelle. 4.1.2011 Näin vuodenvaihteen tuntumassa on eri lehdissä ollut jo vuosikymmeniä tapana tarkastella päättyneen vuoden merkityksellisimpiä tapahtumia monisivuisissa värikuvia sisältävissä liitteissä. Tämä onkin järkevä ja suositeltava tapa. Lähes kansantaudin mitat saavuttaneen Alzheimerin taudin uhatessa jokaista lukukykyistä, on hyvä hiukan herkistellä lähimuistia menneitä tapahtumia juhlapyhinä kerraten. Itse en nyt kuitenkaan tähän ryhdy - katson, että vuosikatsausten tarve on täysin tyydytetty muissa medioissa, toisten toimesta, kertakorvauksella, kuukausipalkalla ja osamaksulla. Tartun tässä kahteen aiheeseen, joitten uskon lähitulevaisuudessa - mahdollisesti jo vuoden 2011 aikana - paistuvan median suurennuslasin kohdistaman sädekimpun polttopisteessä. 1. Tappajapapat Vuosi 2010 oli sikäli onnellinen, ettei sen aikana maamme kamaralla sattunut yhtään suuren mittakaavan kouluampumistapausta. Teinien liipasinherkkyys väheni, varmistimet pysyivät päällä, käsiaseitten piiput tiukasti housunkaulusten sisäpuolilla. Löytyykö tälle myönteiselle kehitykselle mitään yksittäistä selitystä? Tuskin. Ehkä verilöylyn houkutus huomiotalouden johtotähtenä vain väheni alati uusia haasteita etsivien nuorten keskuudessa. Ehkä hiukkaskiihdyttimellä oppilastyönä tehtävät koulubussien törmäytykset ovat jo seuraavan kiertoliittymän takana. Tai sitten ei. Pelkään pahoin, että teinien taannoiset esimerkit voivat tarttua seniorikansalaisiin. Ikäpyramidin pyörähtäessä ympäri - ikämieskansanosan alati kasvaessa - on uhka todellinen. Maassamme voi parhaillaan olla kypsymässä useita tappajapappoja. Tappajapapat ovat elämäänsä kyllästyneitä, ahdistavien tulevaisuudennäkymien kovettamia hyväkuntoisia seniorikansalaisia. He ovat varustautuneet konetuliasein ja he ovat valmiita epätoivoisiin tekoihin. Heillä ei ole mitään menetettävää. He haluavat kajauttaa ilmoille Tarzan-huudon ihmisarvoisen vanhuuden puolesta. Tai sitten muuten vain räiskiä. Joudummeko kuuntelemaan Kalashnikovin nakutusta ABC- asemalla tappajapapan oikean etusormen vetäessä liipasinta yhä tiukemmin, piipun ylikuumenemisesta välittämättä? Jälki voi olla karmaisevaa. Tappajapapat ovat kertausharjoitusten veteraaneja. Toivon sydämestäni, että moinen kauhuskenario ei koskaan toteudu. Tappajapapat on pystyttävä sitouttamaan yhteiskuntaan mielekkäästi. Emme ainakaan halua joutua kokemaan Ajankohtaisen Kakkosen suoraa nelituntista Tappajapappa- iltaa. Se tulevaisuudennäkymä on kaikin mahdollisin keinoin vältettävä. 2. Alppimajat ja alkoholi Kuten tiedämme, on liiallinen alkoholinkäyttö yksi maamme suurimmista ongelmista. Tiukka viina ja miedot alkoholijuomat virvoittavat suurta osaa kansastamme ikään ja sukupuoleen katsomatta. Harrastuksen luonne on sellainen, että mitä pidemmälle lasitöissä on edennyt, sitä enemmän ainetta täytyy nauttia toivotun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Jonakin päivänä ei Jampalle pullo kirkasta enää riitä. Niitä pitää saada kaksi. Tarvittaessa heti ja välittömästi useita vuorokausia peräjälkeen päntiönään. Tässä ongelmatilanteessa meillä pitäisi olla malttia ottaa käyttöön karpaasiteknologia. Karpaasithan olivat viime vuosisadan lopun mestarihiihtäjiä, jotka kohottivat hapenottokykyään istumalla alppimajoissa, joihin koneellisesti luotiin matalampi korkean vuoriston ilmanpaine. Aggregaatti nykäistiin majan ulkopuolella käyntiin, kompressori alkoi pihistä ja samalla nousivat veren punasolupitoisuudet. Uskon, että karpaaseilta on jäänyt yli useita alppimajoja. Ne voitaisiin valjastaa päihdetyön vetureiksi. Nimittäin. Onhan niin, että alkoholi imeytyy vereen tehokkaammin korkeammassa ilmanalassa ja mitä enemmän käyttäjällä on punasoluja. Alppimajassa viihtyvä ongelmakäyttäjä voisi saada haluamansa perskännin huomattavasti aikaisempaa vähäisemmillä viinamäärillä. Tämä luonnollisesti vähentäisi valtion verotuloja, mutta ennenkaikkea se vähentäisi alkoholin jättikäytöstä koituvia sosiaalilaskuja. Joka kylässä voisi olla yksi kunnallinen alppimaja, jonka käytöstä perittäisiin terveyskeskusmaksu. Maksua vastaan saisi myös palvelusta huolehtivalta alppimajalääkäriltä yhden huikan kaupan päälle. Toivotan Pirkanmaan Sanomien lukijoille mitä mukavinta vuotta 2011. Martti Servo
  • Twitter
  • Facebook
  • MySpace
  • YouTube