Home » MARTIN OSAVUOSIKATSAUS TAMMIKUU 2011

MARTIN OSAVUOSIKATSAUS TAMMIKUU 2011

Uusi katsaus julkaistaan ensin tamperelaisessa Pirkanmaan Sanomat
-lehdessä.
Ensijulkaisun jälkeen se on tuoreeltaan luettavissa näillä 
sivuilla.
Tällä palstalla artisti Martti Servo kertoo asioista, jotka 
kuukauden aikana ovat tulleet häntä lähelle.

4.1.2011

Näin vuodenvaihteen tuntumassa on eri lehdissä ollut jo vuosikymmeniä
tapana tarkastella päättyneen vuoden merkityksellisimpiä tapahtumia
monisivuisissa värikuvia sisältävissä liitteissä. Tämä onkin järkevä ja
suositeltava tapa. Lähes kansantaudin mitat saavuttaneen Alzheimerin
taudin uhatessa jokaista lukukykyistä, on hyvä hiukan herkistellä
lähimuistia menneitä tapahtumia juhlapyhinä kerraten.

Itse en nyt kuitenkaan tähän ryhdy – katson, että vuosikatsausten tarve on
täysin tyydytetty muissa medioissa, toisten toimesta, kertakorvauksella,
kuukausipalkalla ja osamaksulla. Tartun tässä kahteen aiheeseen, joitten
uskon lähitulevaisuudessa – mahdollisesti jo vuoden 2011 aikana –
paistuvan median suurennuslasin kohdistaman sädekimpun polttopisteessä.

1. Tappajapapat

Vuosi 2010 oli sikäli onnellinen, ettei sen aikana maamme kamaralla
sattunut yhtään suuren mittakaavan kouluampumistapausta. Teinien
liipasinherkkyys väheni, varmistimet pysyivät päällä, käsiaseitten piiput
tiukasti housunkaulusten sisäpuolilla.

Löytyykö tälle myönteiselle kehitykselle mitään yksittäistä selitystä?
Tuskin. Ehkä verilöylyn houkutus huomiotalouden johtotähtenä vain väheni
alati uusia haasteita etsivien nuorten keskuudessa. Ehkä
hiukkaskiihdyttimellä oppilastyönä tehtävät koulubussien törmäytykset ovat
jo seuraavan kiertoliittymän takana. Tai sitten ei.

Pelkään pahoin, että teinien taannoiset esimerkit voivat tarttua
seniorikansalaisiin. Ikäpyramidin pyörähtäessä ympäri – ikämieskansanosan
alati kasvaessa – on uhka todellinen. Maassamme voi parhaillaan olla
kypsymässä useita tappajapappoja.

Tappajapapat ovat elämäänsä kyllästyneitä, ahdistavien
tulevaisuudennäkymien kovettamia hyväkuntoisia seniorikansalaisia. He ovat
varustautuneet konetuliasein ja he ovat valmiita epätoivoisiin tekoihin.
Heillä ei ole mitään menetettävää. He haluavat kajauttaa ilmoille
Tarzan-huudon ihmisarvoisen vanhuuden puolesta. Tai sitten muuten vain
räiskiä.

Joudummeko kuuntelemaan Kalashnikovin nakutusta ABC- asemalla tappajapapan
oikean etusormen vetäessä liipasinta yhä tiukemmin, piipun
ylikuumenemisesta välittämättä? Jälki voi olla karmaisevaa. Tappajapapat
ovat kertausharjoitusten veteraaneja.

Toivon sydämestäni, että moinen kauhuskenario ei koskaan toteudu.
Tappajapapat on pystyttävä sitouttamaan yhteiskuntaan mielekkäästi. Emme
ainakaan halua joutua kokemaan Ajankohtaisen Kakkosen suoraa nelituntista
Tappajapappa- iltaa. Se tulevaisuudennäkymä on kaikin mahdollisin keinoin
vältettävä.

2. Alppimajat ja alkoholi

Kuten tiedämme, on liiallinen alkoholinkäyttö yksi maamme suurimmista
ongelmista. Tiukka viina ja miedot alkoholijuomat virvoittavat suurta osaa
kansastamme ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Harrastuksen luonne on sellainen, että mitä pidemmälle lasitöissä on
edennyt, sitä enemmän ainetta täytyy nauttia toivotun lopputuloksen
aikaansaamiseksi. Jonakin päivänä ei Jampalle pullo kirkasta enää riitä.
Niitä pitää saada kaksi. Tarvittaessa heti ja välittömästi useita
vuorokausia peräjälkeen päntiönään.

Tässä ongelmatilanteessa meillä pitäisi olla malttia ottaa käyttöön
karpaasiteknologia. Karpaasithan olivat viime vuosisadan lopun
mestarihiihtäjiä, jotka kohottivat hapenottokykyään istumalla
alppimajoissa, joihin koneellisesti luotiin matalampi korkean
vuoriston ilmanpaine. Aggregaatti nykäistiin majan ulkopuolella käyntiin,
kompressori alkoi pihistä ja samalla nousivat veren punasolupitoisuudet.

Uskon, että karpaaseilta on jäänyt yli useita alppimajoja. Ne voitaisiin
valjastaa päihdetyön vetureiksi. Nimittäin. Onhan niin, että alkoholi
imeytyy vereen tehokkaammin korkeammassa ilmanalassa ja mitä enemmän
käyttäjällä on punasoluja.

Alppimajassa viihtyvä ongelmakäyttäjä voisi saada haluamansa perskännin
huomattavasti aikaisempaa vähäisemmillä viinamäärillä. Tämä luonnollisesti
vähentäisi valtion verotuloja, mutta ennenkaikkea se vähentäisi alkoholin
jättikäytöstä koituvia sosiaalilaskuja.

Joka kylässä voisi olla yksi kunnallinen alppimaja, jonka käytöstä
perittäisiin terveyskeskusmaksu. Maksua vastaan saisi myös palvelusta
huolehtivalta alppimajalääkäriltä yhden huikan kaupan päälle.

Toivotan Pirkanmaan Sanomien lukijoille mitä mukavinta vuotta 2011.

Martti Servo

  • Twitter
  • Facebook
  • MySpace
  • YouTube