Home » Martin kuukausikatsaus joulukuu 09

Martin kuukausikatsaus joulukuu 09

Uusi katsaus julkaistaan ensin tamperelaisessa Pirkanmaan Sanomat
-lehdessä. Ensijulkaisun jälkeen se on tuoreeltaan luettavissa näillä 
sivuilla.
Tällä palstalla artisti Martti Servo kertoo asioista, jotka 
kuukauden aikana
ovat tulleet häntä lähelle.

8.12.2009
Viimeinkin päästään asiain ytimiin. Elämmehän moninapaisessa maailmassa,
jossa ytimiä on useampia, aivan kuten napojakin. Navoista on oma napa
kaikkein lähimpänä, ja sen ydin useille tuntematon. Sitä on turha mennä
tosta vaan kaivelemaan, ettei mene verille. Moisesta on usein
seurauksena kivulias tulehdus tai persoonallisuuden pirstoutuminen.

Tarkoitan tässä yllättäen paljastunutta koirien hiilitassunjälkeä.
Koirillahan on hyvä vainu, mutta eivätpä ne ole omia jälkiään haistelleet.
Tähän tarvittiin pyyteettömän ja nöyrän tiedeyhteisön kalkyylit sekä
median erehtymätön uutisnenä. Tässähän nimittäin taannoin uutisissa
todettiin, että koiran hiilijalanjälki on suurempi kuin katumaasturin.
Maasturillahan se tosin lienee renkaanjälki, jota takapaksista päästetty
koira sitten nuuhkii ja älykkyyden merkkinä pikkuisen räkyttää.

Onhan erinomaista, että tämä koirien piittaamattomuus yhteisen maapallomme
tilasta on viimein paljastettu. Maailmalla on paljon henkipattoja
kulkukoiria, jotka vaeltavat suurina laumoina mistään piittaamatta.
Katumaasturi sen sijaan ei liiku mihinkään ilman ohjausta, eikä ole
laumasielu. Parjattujen nelipyöräisten rehabilitointi on viimein
tapahtunut. Hyvä.

Mutta minkälainen ympäristöpommi piileekään akvaarioissa? Kultakalan
hiilijalanjäljestä vaietaan tyystin. Onko jollakin oma ahvena ojassa?
Kultakalojen hiilijalanjälki on tutkittava, mutta se edellyttää tilavia
keuhkoja.

Pistän kansainväliselle ilmastopaneelille paineilmalaitteet tilaukseen ja
takarivin taaveille snorkkelit. Pitäisi homman selvitä, jos pinnan alla
kuohuu.

12.12.2009

Mutta milloin hiilijalanjälki tömähtää voimalla omaan napaan?

Marttihan on viimeisten tarkistuslaskentojen jälkeen kaksijalkainen.
Joskus tosin lipsahtaa neliveto päälle, kun konttaaminen tuntuu
luontevimmalta.

Meinaan, jotta nelijalkaisten jäljet ovat sitä pahinta sorttia, mutta
voisiko omaa hiilisorkkaa kaventaa kinkkaamalla yhdellä jalalla?
Kinkkaaminen vähentäisi ylenmääräistä kiirettä, sekä lisäisi yleistä
iloisuutta kaduilla ja pururadoilla. Amputaatiosta kehkeytyisi uusi vihreä
megatrendi.

Vauvoja ei myöskään pitäisi päästää konttaamaan ollenkaan. Perheen
pienimmän on välittömästi opittava kahdelle jalalle, ja iltapäivällä
sitten jo kinkataan. Kyllä piltit oppivat. Myönteinen pelottelu lienee
tässä paikallaan: jos et kinkkaa, tulee hiilinielu ja syö sinut.

Asiaa täytyy vielä pohtia.

  • Twitter
  • Facebook
  • MySpace
  • YouTube