Home » Martin kuukausikatsaus joulukuu 09

Martin kuukausikatsaus joulukuu 09

Uusi katsaus julkaistaan ensin tamperelaisessa Pirkanmaan Sanomat
-lehdessä. Ensijulkaisun jälkeen se on tuoreeltaan luettavissa näillä 
sivuilla. Tällä palstalla artisti Martti Servo kertoo asioista, jotka 
kuukauden aikana ovat tulleet häntä lähelle. 8.12.2009 Viimeinkin päästään asiain ytimiin. Elämmehän moninapaisessa maailmassa, jossa ytimiä on useampia, aivan kuten napojakin. Navoista on oma napa kaikkein lähimpänä, ja sen ydin useille tuntematon. Sitä on turha mennä tosta vaan kaivelemaan, ettei mene verille. Moisesta on usein seurauksena kivulias tulehdus tai persoonallisuuden pirstoutuminen. Tarkoitan tässä yllättäen paljastunutta koirien hiilitassunjälkeä. Koirillahan on hyvä vainu, mutta eivätpä ne ole omia jälkiään haistelleet. Tähän tarvittiin pyyteettömän ja nöyrän tiedeyhteisön kalkyylit sekä median erehtymätön uutisnenä. Tässähän nimittäin taannoin uutisissa todettiin, että koiran hiilijalanjälki on suurempi kuin katumaasturin. Maasturillahan se tosin lienee renkaanjälki, jota takapaksista päästetty koira sitten nuuhkii ja älykkyyden merkkinä pikkuisen räkyttää. Onhan erinomaista, että tämä koirien piittaamattomuus yhteisen maapallomme tilasta on viimein paljastettu. Maailmalla on paljon henkipattoja kulkukoiria, jotka vaeltavat suurina laumoina mistään piittaamatta. Katumaasturi sen sijaan ei liiku mihinkään ilman ohjausta, eikä ole laumasielu. Parjattujen nelipyöräisten rehabilitointi on viimein tapahtunut. Hyvä. Mutta minkälainen ympäristöpommi piileekään akvaarioissa? Kultakalan hiilijalanjäljestä vaietaan tyystin. Onko jollakin oma ahvena ojassa? Kultakalojen hiilijalanjälki on tutkittava, mutta se edellyttää tilavia keuhkoja. Pistän kansainväliselle ilmastopaneelille paineilmalaitteet tilaukseen ja takarivin taaveille snorkkelit. Pitäisi homman selvitä, jos pinnan alla kuohuu. 12.12.2009 Mutta milloin hiilijalanjälki tömähtää voimalla omaan napaan? Marttihan on viimeisten tarkistuslaskentojen jälkeen kaksijalkainen. Joskus tosin lipsahtaa neliveto päälle, kun konttaaminen tuntuu luontevimmalta. Meinaan, jotta nelijalkaisten jäljet ovat sitä pahinta sorttia, mutta voisiko omaa hiilisorkkaa kaventaa kinkkaamalla yhdellä jalalla? Kinkkaaminen vähentäisi ylenmääräistä kiirettä, sekä lisäisi yleistä iloisuutta kaduilla ja pururadoilla. Amputaatiosta kehkeytyisi uusi vihreä megatrendi. Vauvoja ei myöskään pitäisi päästää konttaamaan ollenkaan. Perheen pienimmän on välittömästi opittava kahdelle jalalle, ja iltapäivällä sitten jo kinkataan. Kyllä piltit oppivat. Myönteinen pelottelu lienee tässä paikallaan: jos et kinkkaa, tulee hiilinielu ja syö sinut. Asiaa täytyy vielä pohtia.
  • Twitter
  • Facebook
  • MySpace
  • YouTube