Home » Martin Kuukausikatsaus maaliskuu -09

Martin Kuukausikatsaus maaliskuu -09

Uusi katsaus julkaistaan ensin tamperelaisessa Pirkanmaan Sanomat -lehdessä. Ensijulkaisun jälkeen se on tuoreeltaan luettavissa näillä sivuilla. Tällä palstalla artisti Martti Servo kertoo asioista, jotka kuukauden aikan ovat tulleet häntä lähelle. 10.3.2009 Pilkkijöitten kannat ovat romahtaneet. Tämä lienee maailmanluokan uutinen. Varsinaista tieteellistä dataa ei minulla aiheesta ole – voin tarjota vain kehitystä pitkään seuranneen diletantin näppituntuman. Siltä kuitenkin vaikuttaa, että vuosi vuodelta vähemmän pilkkijöitä saapuu seuduillemme suorittamaan lajityypillistä toimintaansa. Entistä heikompana kaikuu kairan nirske kansallismaisemassamme. Miljoonapilkki on kutistunut tusinatavaraksi. Vakavasti asiaa harrastavat luontokuvaajat joutuvat nykyisin väijymään tuntikausia rantakivikossa, mikäli haluavat saada kunnon otoksen täysikasvuisesta pilkkijästä. Jotkut heistä alentuvat tekemään haaskoja: kairaavat yön tunteina reikiä otollisiin kohteisiin, ripottelevat surviaisia ja pikkusinttejä sinne tänne houkutukseksi pilkkijälle. Sitten he auringon noustua odottavat ja odottavat. Usein on odottelu turhaa. Tällaisen lavastetunkin kuvan nappaaminen on täysin arpapeliä - ja arpakuutiot ovat groupierin virittämät. Mikä sitten on syynä pilkkijöitten kannan pienenemiseen? Ajavatko entistä ohuemmat kevätjäät pilkkijöitä kauemmas pohjoiseen, mahdollisesti jopa mannerjäitten tuntumaan? Vai onko poikastuotanto ja pesiminen jostain syystä epäonnistunut? Tämä lienee todennäköisintä. Nuoret pilkkijät tuijottavat ennemmin facebookia kuin sohjoista mustaa reikää. Habbo-hotellin lämpö on kutsuvampi kuin pohjoistuulen seireeninlaulu. Käsittääkseni samankaltainen sukupuuttoonkuoleminen uhkaa myös hirviporukoita. Passiin ei riitä nuorta lihaa. Nyt eivät hanskat ole hyvin uunissa. 20.3.2009 Keskeneräisten asioitten valmistelu on vaarallista. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun seuraa kuumana käyvän eläköitymiskeskustelun höyrystymistä asbestipuku päällä. Huoltosuhteen parannusyritykset ovat ryöpsäyttäneet tulikivenkatkuisen palautteen sieltä ja täältä maamme hallituksen päälle. Eläkeiän nostaminen vaikutti minusta yllättävän tuoreelta ja raikkaalta ratkaisulta. Yleensähän sivilisaatiot eloonjäämiskampailuissaan luottavat nuorisoon ja tuleviin sukupolviin. Märkäkorvat ja lapsityövoima hoitakoot asiansa ajallaan. Meillä sen sijaan ratkaisua haettiin eläkeläisistä. Kypsän ja kokeneen ikäluokan käyttäminen tulevaisuuden ongelmanratkaisijana on freesiä ja pirteää toimintaa. Olen nähnyt huomisen aamunkoiton ja sitä kohti kinkkaa aktiivinen eläkeläinen. Ay-liikkeen vastustus eläkeiän nostolle ei tullut yllätyksenä. Suuremmasta yllätyksestä kertoo yhden palstan uutinen päivälehdessä: aurinko on kaikessa hiljaisuudessa vähentänyt työntekoaan. Mitäs tämä on? Auringonpilkkuja on vähemmän kuin vuosisataan. Onko aurinko jäämässä varhaiseläkkeelle? Miten nyt käy ilmaston lämpenemisen? Onko aurinko loukkaantunut, kun sitä ei otettu mukaan neuvottelupöytään? Ja meillä kun toivottiin, että vanha kuuma pallo jatkaisi työelämässä vielä ainakin pari miljardia vuotta. Aion perustaa työryhmän, joka selvittää tähtien jaksamista työelämässä. Jyrkkä ”ei” valkoisille kääpiöille.
  • Twitter
  • Facebook
  • MySpace
  • YouTube